JÄMIJÄRVEN TYÖVÄENYHDISTYS ry
Kevätkokouksessa 31.3.2021 hyväksytty
TOIMINTAKERTOMUS 2020
Toimintamme keskittyi kuntapolitiikkaan. Valtuutettuja meillä oli neljä, Kristiina Kotaoja, Pentti Mäkelä, Mika Rajala ja Olli Seppälä. Johtokunta käytti myös paljon aikaa vuoden 2021 kuntavaalien suunnitteluun.
Vuosi alkoi kuusenkaatajaisilla Torpalla, missä palasimme riisipuuron ja laulujen avulla joulunviettoon. Järjestimme virkistysmatkan jääkiekko-otteluun 17. tammikuuta. Matkasimme Ikaalisten Auton linja-autolla katsomaan Tampereen Hakametsään Tappara-Ässät otteluun. Matkaan osallistui 33 ihmistä.
Tammikuun jälkeen kaikki normaali jäikin taakse ja aloimme elämään koronavuotta kokoontumisrajoituksin ja monia tapahtumia jouduimme perumaan sekä muuttamaan suunnitelmia.
Vaikka vuonna 2020 oli Vasemmistoliiton vuoro vastata Lauttakankaan vapputapahtuman järjestelyistä, kävi puheenjohtajamme Miia Sjöman ja johtokunnan jäsen Jarmo Huhtaniemi kahdestaan tervehdyskäynnillä Lauttakankaan muistomerkillä. Korona peruutti keväältä kaikki vapputapahtumat ja siksi tehvehdyskäynti tehtiin jo aiemmin, kuvattiin ja jaettiin sosiaalisessa mediassa sekä nettisivuillamme. Kesäkuun alussa oli Torpalla haravointitalkoot.
Koronan vuoksi typistyi Huikea hauska kesäleiri Huikean hauskaksi kesäpäiväksi joka pidettiin 9. heinäkuuta. Lapsia päivään osallistui 25 ja talkoolaisia 7.
Perjantaina 31.7 toritapahtumassa me kysyimme kuntalaisilta ”Mitä sinulla on sydämellä?” Paikalla omien lisäksi oli myös kansanedustaja Heidi Viljanen. Tapahtumassa tarjosimme makkaraa ja kuunneltiin kuntalaisten ajatuksia kunnasta ja sen palveluista.
Puoluekokous järjestettiin elokuussa 21-23. Tampere-talossa. Puheenjohtajamme Miia Sjöman oli puoluekokousedustajana. 22.8 järjestettiin myös talkoot Lauttakankaan hautausmaa-alueen aidan kunnostamiseksi.
19.9 pidettiin koronan vuoksi siirretty kevätkokous Kankaanpään Työväenyhdistyksen mökillä Niinisalossa. Vieraana meillä oli SDP Satakunnan piirin puheenjohtaja ja puoluehallituksen jäsen Harri Lehtonen. Kokouksen jälkeen ilta jatkui ensin ruokailulla ja tämän jälkeen vapaammalla keskustelulla aiheena kuntavaalit otsikolla: KUNTA TARVITSEE MEITÄ- minusta luottamushenkilö. Loppuillasta kutsuimme myös pohjoissatakunnan demarit YHDESSÄ SAMAAN SUUNTAAN -seutukuntaillanviettoon.
KulttuuriJämi Ry ja Jämijärven kunta vuokrasivat syksyn aikana työväentaloamme teatteriesityksiin.
10.10 Valtakunnallisen Toimintapäivän aloitimme Kankaanpään Citymarketin edessä koko Pohjois-Satakunnan demareiden kanssa, jonka jälkeen kansanedustaja Heidi Viljanen vieraili luonamme Jämijärvellä K-Market Jämijärven edessä. Samana päivänä järjestimme myös auraviittatalkoot. Piirikokouksessa Kokemäellä 31.10 Satakunnan SDP:n piirihallitukseen vuosiksi 2021-2022 valittiin Miia Sjöman.
Sählykerho keskuskoululla siirtyi Jämijärven kunnan ja Työväenyhdistyksen yhteiseksi toiminnaksi loppu vuodeksi, seurakunnan lopettaessa toiminnan. Sählykerhossa oli 22 lasta.
21.11 vietettiin pikahernekeittolounas Torpalla. Puheenjohtajamme sai idean lauantaina klo 11 ja jo klo 14 paikalle kerääntyi 13 lounastajaa. Syyskokous oli 29.11 Torpalla. Samalle päivälle oli suunniteltu pikkujoulut, mutta jouduimme peruttamaan pikkujoulut pahentuneen korona-tilanteen vuoksi.
SDPJamijarvi.com internetsivustolla oli vuoden 2020 aikana 286 eri vierailijaa ja 335 käyntiä. SDPJamijarvi Facebook-sivustolla seuraajia vuoden vaihteessa oli 82 ja tykkääjiä 103.
Kevätkokouksessa 31.3.2021 hyväksytty
TOIMINTAKERTOMUS 2020
Toimintamme keskittyi kuntapolitiikkaan. Valtuutettuja meillä oli neljä, Kristiina Kotaoja, Pentti Mäkelä, Mika Rajala ja Olli Seppälä. Johtokunta käytti myös paljon aikaa vuoden 2021 kuntavaalien suunnitteluun.
Vuosi alkoi kuusenkaatajaisilla Torpalla, missä palasimme riisipuuron ja laulujen avulla joulunviettoon. Järjestimme virkistysmatkan jääkiekko-otteluun 17. tammikuuta. Matkasimme Ikaalisten Auton linja-autolla katsomaan Tampereen Hakametsään Tappara-Ässät otteluun. Matkaan osallistui 33 ihmistä.
Tammikuun jälkeen kaikki normaali jäikin taakse ja aloimme elämään koronavuotta kokoontumisrajoituksin ja monia tapahtumia jouduimme perumaan sekä muuttamaan suunnitelmia.
Vaikka vuonna 2020 oli Vasemmistoliiton vuoro vastata Lauttakankaan vapputapahtuman järjestelyistä, kävi puheenjohtajamme Miia Sjöman ja johtokunnan jäsen Jarmo Huhtaniemi kahdestaan tervehdyskäynnillä Lauttakankaan muistomerkillä. Korona peruutti keväältä kaikki vapputapahtumat ja siksi tehvehdyskäynti tehtiin jo aiemmin, kuvattiin ja jaettiin sosiaalisessa mediassa sekä nettisivuillamme. Kesäkuun alussa oli Torpalla haravointitalkoot.
Koronan vuoksi typistyi Huikea hauska kesäleiri Huikean hauskaksi kesäpäiväksi joka pidettiin 9. heinäkuuta. Lapsia päivään osallistui 25 ja talkoolaisia 7.
Perjantaina 31.7 toritapahtumassa me kysyimme kuntalaisilta ”Mitä sinulla on sydämellä?” Paikalla omien lisäksi oli myös kansanedustaja Heidi Viljanen. Tapahtumassa tarjosimme makkaraa ja kuunneltiin kuntalaisten ajatuksia kunnasta ja sen palveluista.
Puoluekokous järjestettiin elokuussa 21-23. Tampere-talossa. Puheenjohtajamme Miia Sjöman oli puoluekokousedustajana. 22.8 järjestettiin myös talkoot Lauttakankaan hautausmaa-alueen aidan kunnostamiseksi.
19.9 pidettiin koronan vuoksi siirretty kevätkokous Kankaanpään Työväenyhdistyksen mökillä Niinisalossa. Vieraana meillä oli SDP Satakunnan piirin puheenjohtaja ja puoluehallituksen jäsen Harri Lehtonen. Kokouksen jälkeen ilta jatkui ensin ruokailulla ja tämän jälkeen vapaammalla keskustelulla aiheena kuntavaalit otsikolla: KUNTA TARVITSEE MEITÄ- minusta luottamushenkilö. Loppuillasta kutsuimme myös pohjoissatakunnan demarit YHDESSÄ SAMAAN SUUNTAAN -seutukuntaillanviettoon.
KulttuuriJämi Ry ja Jämijärven kunta vuokrasivat syksyn aikana työväentaloamme teatteriesityksiin.
10.10 Valtakunnallisen Toimintapäivän aloitimme Kankaanpään Citymarketin edessä koko Pohjois-Satakunnan demareiden kanssa, jonka jälkeen kansanedustaja Heidi Viljanen vieraili luonamme Jämijärvellä K-Market Jämijärven edessä. Samana päivänä järjestimme myös auraviittatalkoot. Piirikokouksessa Kokemäellä 31.10 Satakunnan SDP:n piirihallitukseen vuosiksi 2021-2022 valittiin Miia Sjöman.
Sählykerho keskuskoululla siirtyi Jämijärven kunnan ja Työväenyhdistyksen yhteiseksi toiminnaksi loppu vuodeksi, seurakunnan lopettaessa toiminnan. Sählykerhossa oli 22 lasta.
21.11 vietettiin pikahernekeittolounas Torpalla. Puheenjohtajamme sai idean lauantaina klo 11 ja jo klo 14 paikalle kerääntyi 13 lounastajaa. Syyskokous oli 29.11 Torpalla. Samalle päivälle oli suunniteltu pikkujoulut, mutta jouduimme peruttamaan pikkujoulut pahentuneen korona-tilanteen vuoksi.
SDPJamijarvi.com internetsivustolla oli vuoden 2020 aikana 286 eri vierailijaa ja 335 käyntiä. SDPJamijarvi Facebook-sivustolla seuraajia vuoden vaihteessa oli 82 ja tykkääjiä 103.
Puheenjohtajamme Miia Sjömanin puhe Lauttakankaalla virtuaalivappuna 1.5.2020.
Hyvät toverit,
Tänä vappuna pitäisi olla suuria sanoja pienenkin työväenyhdistyksen puheenjohtajalla. Kuitenkin maailmamme tilanne on hämmentänyt niin, että sanoja on vaikea löytää.
Kuinka pienestä on kiinni, että tuntemamme elämä joutuu koetukselle? Kuinka suuria asioita tapahtuu nopeasti kenenkään arvaamatta? Ja kuinka kiitollisia me saamme olla, että meistä pidetään huolta.
Monesti kevään aikana olen miettinyt millainen Suomi olisi, jos valtiomme pääministeri ei olisi sosialidemokraatti? Koko kansanliikkeemme perustuu arvoihin ja perusarvojamme on vapaus, tasa-arvo sekä solidaarisuus. Ja nämä arvot ovat loistaneet koko kevään ajan tämän hallituksemme työskentelyssä.
Äärimmäisen kunnioitukseni suon valitsemillemme valtakunnan luottamushenkilöille ja heidän kyvyilleen tehdä vaikeita päätöksiä. Päätöksiä, joiden laillisuus varmistetaan. Päätöksiä, joista syntyy huutoa ja vastustusta. Päätöksiä, jotka tuntuvat niin harkituilta, että minun on turvallista olla. Minä tiedän, että minun kuten kanssaihmisten puolia pidetään.
Hieman yli 100-vuotta sitten tänne Lauttakankaalle murhatut ja haudatut monien muiden kansalaistemme tapaan eivät voineet luottaa maamme johtajiin. Heidän perusoikeuksiaan ei puolustettu vaan he joutuivat itse puolustamaan itseään ja toveriaan. Meidän johtajillamme on vahva solidaarisuuden näky ja se kantaa nyt koko Suomea. Solidaarisuus on yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuutta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Meidät on nyt kaikki valjastettu toimimaan suojellaksemme kanssaihmisiä ja me selviämme tästä yhdessä. Eespäin, eepäin, rinta rinnan, siskot, veikot.
Hyvät toverit,
Tänä vappuna pitäisi olla suuria sanoja pienenkin työväenyhdistyksen puheenjohtajalla. Kuitenkin maailmamme tilanne on hämmentänyt niin, että sanoja on vaikea löytää.
Kuinka pienestä on kiinni, että tuntemamme elämä joutuu koetukselle? Kuinka suuria asioita tapahtuu nopeasti kenenkään arvaamatta? Ja kuinka kiitollisia me saamme olla, että meistä pidetään huolta.
Monesti kevään aikana olen miettinyt millainen Suomi olisi, jos valtiomme pääministeri ei olisi sosialidemokraatti? Koko kansanliikkeemme perustuu arvoihin ja perusarvojamme on vapaus, tasa-arvo sekä solidaarisuus. Ja nämä arvot ovat loistaneet koko kevään ajan tämän hallituksemme työskentelyssä.
Äärimmäisen kunnioitukseni suon valitsemillemme valtakunnan luottamushenkilöille ja heidän kyvyilleen tehdä vaikeita päätöksiä. Päätöksiä, joiden laillisuus varmistetaan. Päätöksiä, joista syntyy huutoa ja vastustusta. Päätöksiä, jotka tuntuvat niin harkituilta, että minun on turvallista olla. Minä tiedän, että minun kuten kanssaihmisten puolia pidetään.
Hieman yli 100-vuotta sitten tänne Lauttakankaalle murhatut ja haudatut monien muiden kansalaistemme tapaan eivät voineet luottaa maamme johtajiin. Heidän perusoikeuksiaan ei puolustettu vaan he joutuivat itse puolustamaan itseään ja toveriaan. Meidän johtajillamme on vahva solidaarisuuden näky ja se kantaa nyt koko Suomea. Solidaarisuus on yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuutta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Meidät on nyt kaikki valjastettu toimimaan suojellaksemme kanssaihmisiä ja me selviämme tästä yhdessä. Eespäin, eepäin, rinta rinnan, siskot, veikot.
Kansanedustaja Heidi Viljasen puhe Lauttakankaalla 1.5.2019
Hyvät toverit,
Vappupäivän perinteitä kunnioittaen olemme kokoontuneet tänne Lauttakankaalle. Yhteen niistä paikoista, jotka muistuttavat meitä reilun sadan vuoden takaisista tapahtumista. Paikkaan, jossa voimme hetkeksi pysähtyä muistamaan työväenliikkeen historiaa.
Vuoden 1918 sisällissodasta tuli kuluneeksi viime vuonna 100 vuotta. Se on pitkä aika, mutta ei kuitenkaan niin pitkä, että voisimme unohtaa sisällissodan syyt. Suomen itsenäisyyden ajan alku oli monella tapaa vaikea. Maata vaivasivat työttömyys, yleinen levottomuus, köyhyys, kansan jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin sekä eduskunnan hajottaminen. Oli lukuisia syitä miksi Suomi ajautui tuohon katkeraan kansalaissotaan. Taisteluun jossa veli nousi veljeään vastaan. Jossa kosto seurasi kostoa.Työläiset nousivat kapinaan puolustaakseen oikeuksiaan elämän perusasioihin: työhön, asuntoon, oikeudenmukaiseen palkkaan, ruokaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tänään voimme muistaa heitä, jotka hengellään puolustivat aatettaan sekä vapautta ja toivoa paremmasta elämästä.
Kansalaissodan vaikutukset suomalaisuuteen ja yhteiskuntaamme olivat syvät ja pitkäkestoiset. Aihe on edelleen haastava. Kansaamme repineen sodan jälkeen tapahtunut kansallinen eheytyminen ja sitoutuminen demokratiaan olivat ratkaisevan tärkeitä myöhemmälle kehitykselle. Jo kaksi vuosikymmentä myöhemmin olimme valmiita yhtenäisenä kansakuntana taistelemaan suurta, ulkopuolista vihollista vastaan. Kaikessa kauheudessaan sota yhteisessä rintamassa toimi kansamme yhdistäjänä ja niistä vuosista lähtien Suomen eheyttä on haluttu vaalia. Ja meidän jokaisen, sinun ja minun tehtävä on vaalia sitä edelleen. Sadan vuoden takaisista ajoista on vuosikymmenten ponnisteluilla nostettu Suomi yhdeksi maailman parhaista maista elää ja asua. Maaksi jollaisesta tuon ajan toverit tuskin osasivat unelmoida. Tästä saamme olla kiitollisia niille tovereille, jotka uskalsivat nousta puolustamaan omaa aatettaan ja vakaumustaan tuona vaikeana aikana. Heillä oli tavoitteena oikeudenmukaisempi yhteiskunta
On pelottavaa huomata että nyky-yhteiskunnassa ei pidetä enää entisenlaisessa arvossa oikeudenmukaisuutta eikä sitä, että jokaisella on oikeus toivoon paremmasta. Kohtuullisuus, suomalaisten perinteinen arvo on saanut väistyä. Yhteiskunnassamme on vallinnut hyvä keskinäinen luottamus, kun on puhallettu yhteen hiileen. Yhteisvastuun tunne on ollut vahva, kun tavoite on ollut yhteinen ja kirkas.
Nykyinen vallalla oleva ahneus nakertaa tätä yhtenäisyyden pohjaa. Raha ensin ja ihminen vasta sitten-ajattelu on vahvistunut ällistyttäviin mittoihin. Kohtuullisuuden käsite on tuntunut katoavan. Tämän olemme karvaasti saaneet kokea myös viimeaikaisessa poliittisessa päätöksenteossa. Oikeistolaiset kovat arvot ja markkinat ovat ottaneet heiltä, joilla vähiten on otettavaa.
Kestävien arvojen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Kohtuullisuus, jos mikä on selainen. Jos mietimme tätä ja ylipäätään työväenluokan halua ja toiveita paremmasta, se oli oikeutettua silloin ja on sitä nyt. Tänäkin päivänä meidän pitää rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja maailmaa. Vapauden täytyy voittaa alistaminen, humaanien arvojen suvaitsemattomuus ja oikeudenmukaisuuden itsekkyys. Ja meillä on osamme tässä kaikessa.
Hyvät toverit
Populismi ja rasismi ovat aikamme ilmiö. Rahan valta kasvaa, itsekeskeisyys ja eriarvoisuus lisääntyy ja heikot ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Jo vuosia on näyttänyt siltä, että meidän vasemmistopuolueiden asema heikkenee ja moni tavallinen duunarikin äänestää oikeistoa ajatellen sen hoitavan asiat paremmin. Näytti pitkään siltä, että hyvinvointivaltion ja työväen asema oli horjumassa itsekeskeisyyden ja markkinavoimien alla. Reilut kaksi viikkoa sitten käydyt eduskuntavaalit osoittivat pelon vääräksi.
Suomalaiset äänestivät eduskuntavaaleissa muutoksen puolesta. Viime vuosien eriarvoistava politiikka sai äänestäjiltä selvän tuomion. Vaalien voittajia olivat SDP, Vasemmisto ja Vihreät. Puolueet saivat yhteensä 15 lisäpaikkaa edskuntaan. Tulevaisuutta on rakennettava pysäyttämällä eriarvoistumiskehitys, vahvistamalla suomalaisten osaamista ja kehittämällä työelämää. Eläkeläisten köyhyyteen on viimein puututtava konkreettisilla parannuksilla. Inhimillinen yhteiskunta ei voi sivusta seurata ikäihmistensä ahdinkoa.
Työelämän kehittämisessä on tulevalla vaalikaudella palattava luottamksen ja sopimisen kulttuuriin. Poliittinen ohituskaista johtaa työelämän kehittämisessä vain umpikujaan, sen viime kauden tapahtumat työmarkkinoilla nyt selvästi todistavat. Koulutukseen satsaamalla turvaamme hyvinvointiyhteiskunnan myös tulevaisuudessa. Koulutus on sekä yksittäiselle kansalaiselle että koko suomalaiselle yhteiskunnalle parasta turvaa alati muuttuvassa maailmassa.
Hyvät toverit,
Tässä maailman ajassa tarvitaan meitä, jotka olemme valmiit puolustamaan ja rakentamaan oikeudenmukaista maailmaa, vähentämään eriarvoisuutta ja tekemään kestäviä uudistuksia tavalla, joka lisää luottamusta ja osallisuutta, vähentäen ihmisten epävarmuutta työstä ja toimeentulosta. Edelleen tänään vuonna 2019 vuosisadan alun tovereidemme ihanteet vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat kunniassaan. Ihminen ei ole vuosisadassa muuttunut miksikään. Yhä edelleen ihminen haluaa, että elämän perusasiat ovat kunnossa. Edelleen ihminen haluaa uskoa, että huomenna on mahdollisuus parempaan.
Hyvät toverit,
Vappupäivän perinteitä kunnioittaen olemme kokoontuneet tänne Lauttakankaalle. Yhteen niistä paikoista, jotka muistuttavat meitä reilun sadan vuoden takaisista tapahtumista. Paikkaan, jossa voimme hetkeksi pysähtyä muistamaan työväenliikkeen historiaa.
Vuoden 1918 sisällissodasta tuli kuluneeksi viime vuonna 100 vuotta. Se on pitkä aika, mutta ei kuitenkaan niin pitkä, että voisimme unohtaa sisällissodan syyt. Suomen itsenäisyyden ajan alku oli monella tapaa vaikea. Maata vaivasivat työttömyys, yleinen levottomuus, köyhyys, kansan jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin sekä eduskunnan hajottaminen. Oli lukuisia syitä miksi Suomi ajautui tuohon katkeraan kansalaissotaan. Taisteluun jossa veli nousi veljeään vastaan. Jossa kosto seurasi kostoa.Työläiset nousivat kapinaan puolustaakseen oikeuksiaan elämän perusasioihin: työhön, asuntoon, oikeudenmukaiseen palkkaan, ruokaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tänään voimme muistaa heitä, jotka hengellään puolustivat aatettaan sekä vapautta ja toivoa paremmasta elämästä.
Kansalaissodan vaikutukset suomalaisuuteen ja yhteiskuntaamme olivat syvät ja pitkäkestoiset. Aihe on edelleen haastava. Kansaamme repineen sodan jälkeen tapahtunut kansallinen eheytyminen ja sitoutuminen demokratiaan olivat ratkaisevan tärkeitä myöhemmälle kehitykselle. Jo kaksi vuosikymmentä myöhemmin olimme valmiita yhtenäisenä kansakuntana taistelemaan suurta, ulkopuolista vihollista vastaan. Kaikessa kauheudessaan sota yhteisessä rintamassa toimi kansamme yhdistäjänä ja niistä vuosista lähtien Suomen eheyttä on haluttu vaalia. Ja meidän jokaisen, sinun ja minun tehtävä on vaalia sitä edelleen. Sadan vuoden takaisista ajoista on vuosikymmenten ponnisteluilla nostettu Suomi yhdeksi maailman parhaista maista elää ja asua. Maaksi jollaisesta tuon ajan toverit tuskin osasivat unelmoida. Tästä saamme olla kiitollisia niille tovereille, jotka uskalsivat nousta puolustamaan omaa aatettaan ja vakaumustaan tuona vaikeana aikana. Heillä oli tavoitteena oikeudenmukaisempi yhteiskunta
On pelottavaa huomata että nyky-yhteiskunnassa ei pidetä enää entisenlaisessa arvossa oikeudenmukaisuutta eikä sitä, että jokaisella on oikeus toivoon paremmasta. Kohtuullisuus, suomalaisten perinteinen arvo on saanut väistyä. Yhteiskunnassamme on vallinnut hyvä keskinäinen luottamus, kun on puhallettu yhteen hiileen. Yhteisvastuun tunne on ollut vahva, kun tavoite on ollut yhteinen ja kirkas.
Nykyinen vallalla oleva ahneus nakertaa tätä yhtenäisyyden pohjaa. Raha ensin ja ihminen vasta sitten-ajattelu on vahvistunut ällistyttäviin mittoihin. Kohtuullisuuden käsite on tuntunut katoavan. Tämän olemme karvaasti saaneet kokea myös viimeaikaisessa poliittisessa päätöksenteossa. Oikeistolaiset kovat arvot ja markkinat ovat ottaneet heiltä, joilla vähiten on otettavaa.
Kestävien arvojen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Kohtuullisuus, jos mikä on selainen. Jos mietimme tätä ja ylipäätään työväenluokan halua ja toiveita paremmasta, se oli oikeutettua silloin ja on sitä nyt. Tänäkin päivänä meidän pitää rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja maailmaa. Vapauden täytyy voittaa alistaminen, humaanien arvojen suvaitsemattomuus ja oikeudenmukaisuuden itsekkyys. Ja meillä on osamme tässä kaikessa.
Hyvät toverit
Populismi ja rasismi ovat aikamme ilmiö. Rahan valta kasvaa, itsekeskeisyys ja eriarvoisuus lisääntyy ja heikot ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Jo vuosia on näyttänyt siltä, että meidän vasemmistopuolueiden asema heikkenee ja moni tavallinen duunarikin äänestää oikeistoa ajatellen sen hoitavan asiat paremmin. Näytti pitkään siltä, että hyvinvointivaltion ja työväen asema oli horjumassa itsekeskeisyyden ja markkinavoimien alla. Reilut kaksi viikkoa sitten käydyt eduskuntavaalit osoittivat pelon vääräksi.
Suomalaiset äänestivät eduskuntavaaleissa muutoksen puolesta. Viime vuosien eriarvoistava politiikka sai äänestäjiltä selvän tuomion. Vaalien voittajia olivat SDP, Vasemmisto ja Vihreät. Puolueet saivat yhteensä 15 lisäpaikkaa edskuntaan. Tulevaisuutta on rakennettava pysäyttämällä eriarvoistumiskehitys, vahvistamalla suomalaisten osaamista ja kehittämällä työelämää. Eläkeläisten köyhyyteen on viimein puututtava konkreettisilla parannuksilla. Inhimillinen yhteiskunta ei voi sivusta seurata ikäihmistensä ahdinkoa.
Työelämän kehittämisessä on tulevalla vaalikaudella palattava luottamksen ja sopimisen kulttuuriin. Poliittinen ohituskaista johtaa työelämän kehittämisessä vain umpikujaan, sen viime kauden tapahtumat työmarkkinoilla nyt selvästi todistavat. Koulutukseen satsaamalla turvaamme hyvinvointiyhteiskunnan myös tulevaisuudessa. Koulutus on sekä yksittäiselle kansalaiselle että koko suomalaiselle yhteiskunnalle parasta turvaa alati muuttuvassa maailmassa.
Hyvät toverit,
Tässä maailman ajassa tarvitaan meitä, jotka olemme valmiit puolustamaan ja rakentamaan oikeudenmukaista maailmaa, vähentämään eriarvoisuutta ja tekemään kestäviä uudistuksia tavalla, joka lisää luottamusta ja osallisuutta, vähentäen ihmisten epävarmuutta työstä ja toimeentulosta. Edelleen tänään vuonna 2019 vuosisadan alun tovereidemme ihanteet vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat kunniassaan. Ihminen ei ole vuosisadassa muuttunut miksikään. Yhä edelleen ihminen haluaa, että elämän perusasiat ovat kunnossa. Edelleen ihminen haluaa uskoa, että huomenna on mahdollisuus parempaan.
Muistolaatan paljastus Lauttakankaalla.
JÄMIJÄRVELLÄ LAUTTAKANKAALLA SURMATUT JA JOUKKOHAUTAAN HAUDATUT
LÄHTEET
Suomen Sotasurmat 1914 - 1922
Onni Lautasalo: Kansalaissota Ikaalisten seudulla
J.Lammikko: Kertomus Jämijärven kunnassa 1918 kansalaissodan ja sen päätyttyä sattuneista huomattavista tapauksista
TAPAHTUMIEN KULKU
Jämijärvellä ei ollut varsinaisia sotatoimia.
Muulla vangitut viisi henkilöä kuljetettiin Ikaalisten kauppalaan, vastaanottajana oli Ikaalisten Suojeluskunta. Heidät yhdistettiin kolmen henkilön joukkoon ja kaikki sidottiin käsistään toisiinsa. Heitä lähdettiin kuljettamaan tuomittavaksi Kankaanpäähän valkoisten esikuntaan. Aamulla varhain 17.5.1918 vankien kuljetus saapui Lauttakankaan hautausmaan kohdalle. Tiettävästi osa vangeista oli kuljetettu jo edellisenä päivänä kyseiseen paikkaan kaivamaan hauta valmiiksi. Vangit sidottiin puihin ja ammuttiin.
Teloitukset toimeenpantiin ylioppilas Matti Pajusen vastuulla ja toimeenpanemassa teloitusta oli ikaalilaiset Lauri Saunaluoma, Eevertti Uurasjärvi ja Taavetti Virtanen, muista ei ole tietoa. Ruumiit siirrettiin hautaan ja peiteltiin
Perimätiedon mukaan hautauksen jälkeen Jämijärven Suojeluskunta piti vartiota haudalla muutaman päivän.
Kului vuosia eikä haudalla ollut mitään mainittavia tapahtumia. 60-luvulle kun saavuttiin päätti entinen Punakaartin Keskusjärjestö Ry pystyttää haudalle muistopatsaan. Muistopatsas tilattiin P. Ruokoselta ja pystytettiin haudalle vuonna 1963. Vuosien aikana haudalla kävi muutamia ihmisiä viemässä kukkia. 1970-luvun alkupuolella aloitettiin vuosittaiset muistotilaisuudet Lauttakankaalla, siihen osallistuivat jämijärveläiset ja ikaalilaiset yhdessä. Näin jatkui vuoteen 1979. Kun Ikaalisiin tuli oma nimimuistomerkki jatkoivat jämijärveläiset muistotilaisuuksien pitämistä. Ajankohta muodostui vappuun.
Elokuussa 2001 suoritettiin vainajien siunaustilaisuus. Siunauksen suoritti Piispa Juha Pihkala. Vuonna 2017 Jämijärven Työväenjärjestöt, Jämijärven Työväenyhdistys Ry ja Jämijärven Vasemmistoliitto päätti hankkia muistopatsaalle nimilaatan. Laatta paljastettiin vappuna 2018.
SURMATTUJEN JA HAUDATTUJEN HENKILÖTIEDOT
Alanen Kalle Nestori
Ikaalinen, Isoröyhiö, 28-vuotias, naimisissa, muonarenki, punakaarti, siellä rintamamies vangittiin Tampereella 15.4.1918 surmamotiivi: punainen.
Harju Venni
Ikaalinen, Koveranta, 21-vuotias, naimaton, työmies, punakaarti.
Pidätettiin kotimetsällä maaliskuussa 1918 Ikaalisten Suojeluskunnan toimesta surmamotiivi: punainen
Jaakkola Yrjö Arvid
Jämijärvi, Pirttikylä, 22-vuotias, naimaton. työmies punakaarti, vangittiin 1.5.1918
Korpela Vilhelmi Kustaa
Jämijärvi, 32-vuotias, naimaton, talollinen, punakaarti, muonituspäällikkö, vangittiin Lahdessa 1.5.1918 surmamotiivi: Kapinallinen. Korpela tunnettiin Jämijärvellä koko pitäjässä uljaasta oriistaan, jolla hän ajeli ylpeänä ympäri pitäjää.
Lamminperä Tuomo
Ikaalinen, Jauhokuononmaa, 60-vuotias, naimisissa, ei lapsia, torppari, punainen, vangittiin kotona, Surmatotiivi: punainen.
Lehto Feliks
Ikaalinen, Karttu, 37-vuotias, naimisissa, viisi lasta, kalastaja, punainen, vangittiin Tampereella pakolaisena, surmamotiivi: punainen.
Mansolahti, Toivo Efraim
Ikaalinen, Höytölä, 22-vuotias, naimaton, talollisen poika, punakaarti, sotilas vangittiin Tampereella 6.4.1918 surmamotiivi: punainen
Salmi Henrik
Ikaalinen, Juhtimäki, 39-vuotias, naimaton, torppari, vangittiin 10.3.1918 hänen ollessaan tukinajossa Vahojärvellä, luettiin kuollessaan punaisiin, ei kuitenkaan kuulutunut Punakaartiin. Surmamotiivi: punainen
Kertomuksen ja henkilöluettelon laatija Jarmo Huhtaniemi
LÄHTEET
Suomen Sotasurmat 1914 - 1922
Onni Lautasalo: Kansalaissota Ikaalisten seudulla
J.Lammikko: Kertomus Jämijärven kunnassa 1918 kansalaissodan ja sen päätyttyä sattuneista huomattavista tapauksista
TAPAHTUMIEN KULKU
Jämijärvellä ei ollut varsinaisia sotatoimia.
Muulla vangitut viisi henkilöä kuljetettiin Ikaalisten kauppalaan, vastaanottajana oli Ikaalisten Suojeluskunta. Heidät yhdistettiin kolmen henkilön joukkoon ja kaikki sidottiin käsistään toisiinsa. Heitä lähdettiin kuljettamaan tuomittavaksi Kankaanpäähän valkoisten esikuntaan. Aamulla varhain 17.5.1918 vankien kuljetus saapui Lauttakankaan hautausmaan kohdalle. Tiettävästi osa vangeista oli kuljetettu jo edellisenä päivänä kyseiseen paikkaan kaivamaan hauta valmiiksi. Vangit sidottiin puihin ja ammuttiin.
Teloitukset toimeenpantiin ylioppilas Matti Pajusen vastuulla ja toimeenpanemassa teloitusta oli ikaalilaiset Lauri Saunaluoma, Eevertti Uurasjärvi ja Taavetti Virtanen, muista ei ole tietoa. Ruumiit siirrettiin hautaan ja peiteltiin
Perimätiedon mukaan hautauksen jälkeen Jämijärven Suojeluskunta piti vartiota haudalla muutaman päivän.
Kului vuosia eikä haudalla ollut mitään mainittavia tapahtumia. 60-luvulle kun saavuttiin päätti entinen Punakaartin Keskusjärjestö Ry pystyttää haudalle muistopatsaan. Muistopatsas tilattiin P. Ruokoselta ja pystytettiin haudalle vuonna 1963. Vuosien aikana haudalla kävi muutamia ihmisiä viemässä kukkia. 1970-luvun alkupuolella aloitettiin vuosittaiset muistotilaisuudet Lauttakankaalla, siihen osallistuivat jämijärveläiset ja ikaalilaiset yhdessä. Näin jatkui vuoteen 1979. Kun Ikaalisiin tuli oma nimimuistomerkki jatkoivat jämijärveläiset muistotilaisuuksien pitämistä. Ajankohta muodostui vappuun.
Elokuussa 2001 suoritettiin vainajien siunaustilaisuus. Siunauksen suoritti Piispa Juha Pihkala. Vuonna 2017 Jämijärven Työväenjärjestöt, Jämijärven Työväenyhdistys Ry ja Jämijärven Vasemmistoliitto päätti hankkia muistopatsaalle nimilaatan. Laatta paljastettiin vappuna 2018.
SURMATTUJEN JA HAUDATTUJEN HENKILÖTIEDOT
Alanen Kalle Nestori
Ikaalinen, Isoröyhiö, 28-vuotias, naimisissa, muonarenki, punakaarti, siellä rintamamies vangittiin Tampereella 15.4.1918 surmamotiivi: punainen.
Harju Venni
Ikaalinen, Koveranta, 21-vuotias, naimaton, työmies, punakaarti.
Pidätettiin kotimetsällä maaliskuussa 1918 Ikaalisten Suojeluskunnan toimesta surmamotiivi: punainen
Jaakkola Yrjö Arvid
Jämijärvi, Pirttikylä, 22-vuotias, naimaton. työmies punakaarti, vangittiin 1.5.1918
Korpela Vilhelmi Kustaa
Jämijärvi, 32-vuotias, naimaton, talollinen, punakaarti, muonituspäällikkö, vangittiin Lahdessa 1.5.1918 surmamotiivi: Kapinallinen. Korpela tunnettiin Jämijärvellä koko pitäjässä uljaasta oriistaan, jolla hän ajeli ylpeänä ympäri pitäjää.
Lamminperä Tuomo
Ikaalinen, Jauhokuononmaa, 60-vuotias, naimisissa, ei lapsia, torppari, punainen, vangittiin kotona, Surmatotiivi: punainen.
Lehto Feliks
Ikaalinen, Karttu, 37-vuotias, naimisissa, viisi lasta, kalastaja, punainen, vangittiin Tampereella pakolaisena, surmamotiivi: punainen.
Mansolahti, Toivo Efraim
Ikaalinen, Höytölä, 22-vuotias, naimaton, talollisen poika, punakaarti, sotilas vangittiin Tampereella 6.4.1918 surmamotiivi: punainen
Salmi Henrik
Ikaalinen, Juhtimäki, 39-vuotias, naimaton, torppari, vangittiin 10.3.1918 hänen ollessaan tukinajossa Vahojärvellä, luettiin kuollessaan punaisiin, ei kuitenkaan kuulutunut Punakaartiin. Surmamotiivi: punainen
Kertomuksen ja henkilöluettelon laatija Jarmo Huhtaniemi
Demari tapaaminen syksyllä 2017
Pohjois-Satakunnan alueen demarit kokoontuivat 29.9 Mielahteen kauniille mökille keskustelemaan ja ajankohtaisista asioista sekä pitämään hauskaa yhdessä oloa.
Paikalla oli väkeä Siikaisten, Kankaanpään sekä Jämijärven Työväenyhdistyksistä ja SDP:n Satakunnan piirin puheenjohtaja Harri Lehtonen.
Yön taittuessa uuteen kuuhun saunoessa sekä lilluessa paljussa huomasimme jälleen kerran kuinka hyvä on olla toverin seurassa.
Paikalla oli väkeä Siikaisten, Kankaanpään sekä Jämijärven Työväenyhdistyksistä ja SDP:n Satakunnan piirin puheenjohtaja Harri Lehtonen.
Yön taittuessa uuteen kuuhun saunoessa sekä lilluessa paljussa huomasimme jälleen kerran kuinka hyvä on olla toverin seurassa.
Kuvia 110-vuotisjuhlistamme Torpalta 29.10.2016
Jämijärven Työväenyhdistyksen 100-vuotis historiikki
julkaistiin vuonna 2006. Historiikin kokosi Anneli Pitkänen, yhdistyksemme pitkäaikainen jäsen. Anneli tunnetiin kunnassamme näytelmien, runojen ja pakinoiden kirjoittajana
Elävä ja lähellä tuleva teksti kertoo laajasti yhdistyksemme taipaleesta läpi vuosisadan.
Historiikkia saa ostaa 5€ hintaan, Kati Mansikkamäeltä 040 546 6464, [email protected].

Riitta Mäkelän vappupuhe 1.5.2017 Lauttakankaan hautausmaalla
Hyvät ystävät, hyvät toverit!
Keneltäkään ei ole jäänyt huomaamatta, että tänä vuonna vietetään Suomi 100 juhlavuotta. Paljon on jo ollut tapahtumia ja loppuvuotta kohden tahti varmasti kiihtyy ja huipennus on tietysti vuoden lopussa oleva itsenäisyyspäivä.
Sata vuotta eteenpäin ajateltuna tuntuu meistä kaikista aika huikealta ymmärtää, mutta taaksepäin tuo sama aika ei lopultakaan ole niin kaukainen.
Täällä Lauttakankaan muistomerkillä on syytä palauttaa mieliin ne tapahtumat, jotka juuri itsenäistynyt Suomi sai kokea. Vain muutamia viikkoja ehdittiin elää vuotta 1918, kun maa oli jakaantunut jyrkästi kahteen rintamaan, punaisiin ja valkoisiin ja kansalaissota, sisällissota, sodan muodoista julmin alkoi.
Vuosikymmenet eri tutkijat ovat yrittäneet selvittää, mitkä syyt aiheuttivat tuon sodan alkamisen. Tulkinnat ovat suuresti vaihdelleet sen mukaan, kumman puolen tutkimus on ollut kyseessä. Sodan nimikin on määräytynyt näkökannan mukaan, on käytetty vapaussotaa, kansalaissotaa, veljessotaa, kapinaa ja nyttemmin sisällissotaa. Vasta aivan viime aikoina tutkimustyökin on päässyt irti punaiset vastaan valkoiset asetelmasta ja asioihin on voitu paneutua ilman kiihkoa. Tämä on vienyt aikaa lähes tuon sata vuotta, niin syvä jakautuminen on asian ympärillä vallinnut.
Olot maassamme tuolloin 1900-luvun alussa olivat täysin toisenlaiset kuin nyt. Maassa oli vielä paljon venäläistä sotaväkeä, joita vasta kotiutettiin Neuvosto -Venäjälle Suomen saatua itsenäisyyden. Euroopassa riehui ensimmäinen maailmansota ja sekin heijastui meille, samoin Venäjän vallankumous. Maassamme oli kova pula elintarvikkeista, viljaa ei enää saatu Venäjältä ja varsinkin kaupungeissa työväestön keskuudessa nähtiin nälkää. Ristiriidat rikkaiden ja köyhien välillä alkoivat kärjistyä ja eduskunnan toiminta oli vielä hapuilevaa. Maassamme ei ollut toimivaa sotaväkeä, ja olot olivat kaikin puolin sekavat.
Eri puolille Suomea oli alettu muodostaa puolisotilaallisia yksiköitä, valkoisten puolelle suojeluskuntia ja punaisten puolelle punakaarteja. Suomalaisia oli myös lähetetty Saksaan sotilaskoulutukseen ja nämä jääkärit kotiutuivat takaisin talvella 18.
Sotilaallinen yhteenotto oli siis vain ajan kysymys ja kun 27.1. Helsingin Työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty, se toimi vallankumouksen aloitussignaalina.
Varsin pian taisteluiden alettua kävi selväksi, ettei punaisilla ollut mahdollisuuksia selviytyä taisteluissa voitolle, vaan valkoisten ylivoima alkoi pian näkyä. Varsinkin Etelä-Pohjanmaalta värvätyt joukot Mannerheimin johdolla saavuttivat voittoja. Aluksi pohjalaiset olivat lähteneet sotatoimiin karkoittaakseen venäläiset sotajoukot ja heidän lähtökohtansa oli aluksi vapaussodaksi kutsuttu maan puhdistaminen vieraan vallan sotilaista ja vasta myöhemmin heille selvisi, että he taistelevatkin myös suomalaisia, omia maanmiehiään vastaan.
Kun vielä valkoiset saivat joukkoihinsa sotilaskoulutetut jääkärit ja myös saksalaisia sotilaita, oli joukkojen taidollinen ja aseellinen epäsuhta entistä suurempi. Punaisten puolella oli aluksi arvioitu, että he saisivat apua maassa vielä olevilta venäläissotilailta, mutta toive osoittautui lähes turhaksi, vain aseistusta siltä suunnalta saatiin.
Kevään 18 edetessä alkoivat sodan kauheudet todella tulla näkyviin. Kun punaisten joukot alkoivat huomata lopullisen tappion häämöttävän, osa heistä syyllistyi väkivallantekoihin ja raakuuksiin, jotka kohdistuivat omistavaan luokkaan, isojen talojen isäntiin tai kartanoiden omistajiin. Näistä teoista olemme mm Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kirjojen kautta saaneet lukea. Hänen kirjojensa tapahtumat pohjautuvat kirjailijan vapautta käyttäen Urjalassa tapahtuneisiin sotatoimiin.
Aivan toista luokkaa oli se koston määrä, joka kohdistui valkoisten taholta tappion kärsineisiin punaisiin. Tuolloin ei ihmishenki ollut minkään arvoinen ja kuolemantuomion saivat myös monet sellaiset henkilöt, jotka eivät mitenkään olleet olleet mukana taisteluissa saati väkivallan teoissa.
Kevään ja sitä seuranneen kesän ja syksyn aikana tuhansia ihmisiä tuomittiin vankileireille, joissa olot olivat äärimmäisen ankarat ja siksi kuolleisuus vankien keskuudessa oli suurta.
Kaikkiaan tämän sodan uhrimäärä oli yli 36000, joista noin 30 000 luettiin kapinallisiin. Suhteessa väkilukuun Suomi menetti ajallisesti suunnilleen talvisodan mittaisessa eli n kolmisen kuukautta kestäneessä sisällissodassa liki saman määrän ihmisiä kuin mitä maa menetti runsaat kolme vuotta kestäneessä jatkosodassa.
Sodan uhriluvut olivat Ikaalisissa 216 punaista ja 20 valkoista, Jämijärvellä punaisia kuoli 21, valkoisia luultavasti ei lainkaan. Nämä tiedot perustuvat Onni Lautasalon kirjaan Kansalaissota Ikaalisten seudulla. Jämijärvellä punakaartilaisia oli yhteensä n 100. Tarkkoja tietoja ei enää ole, sillä Työväenyhdistyksen pöytäkirjoista oli leikattu pois varovaisuussyistä vuoden 18 kertovat sivut.
Ja kun puheeni alussa sanoin, ettei tuo aika tuonne 1900-luvun alkuun niin kaukaiselta tunnu, niin vankileiri kosketti oman taatani veljeä Mäkelän Franssia, tutummin Ahon Fratua, hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuritushuonevankeuteen valtionpetoksesta, samoin Välimaan Eppu sai tuomion. He kumpikin pääsivät aikanaan vankeudesta elävinä takaisin kotiin, mutta toisin kävi monelle ikaalislaiselle ja jämijärviläiselle, joiden joukkohaudan muistomerkille olemme kokoontuneet. Useat kohtasivat matkansa pään tässä paikassa, kun heitä oltiin kuljettamassa Ikaalisista Kankaanpäähän tuomittaviksi. Tapahtui myös niin, että isännät saattoivat käydä vankileireillä tapattamassa heille tuttuja punavankeja. Vuosikymmenet Lauttakankaalla oli synkkä maine. Vielä viisikymmen-luvulla, kun meillä pidettiin navettarakennuksen rakennustalkoita, niin miehet hieman juovuspäissään puhelivat teloituksista ja vähän vihjaillen mainitsivat nimiäkin, ketkä paikkakuntalaisista olisivat ampumassa olleet. Minunkin lapsuudessani mm sana lahtari oli usein käytetty.
Näiden tapahtumien valossa voimme ymmärtää, että itsenäinen Suomi sai kovin vaikean alun. Kansa oli pitkään jakautunut kahtia ja vuosikymmeniä mm punaisten lesket ja lapset saivat kokea syrjintää. Monelta vankileireiltä vapautuneeltakin oli kauan pois kansalaisluottamus ja kauna parempiosaisia kohtaan kesti pitkään. Onkin sanottu, että vasta toinen maailmansota yhdisti osapuolet yhteen puolustamaan maamme itsenäisyyttä. Ensi vuonna on kansalaissodasta kulunut 100 vuotta, millaisia tapahtumia sen muistaminen tuottaa, jää nähtäväksi.
Kaikkien uhrien muistolle Ilmari Rantamalan runon sanoin: Kun ilta saapuu ja musta yö, täytyy ajatella uuden aamun nousevan. Kun päättyy tie, matka katkeaa, täytyy ajatella matkan vielä jatkuvan. Kun kaikki loppuu, kun aika päättyy, kun tyhjiin raukee rakkaus, toivo, työ,- et turhaan ollut, ei turha ollut työs: kaikkialla sykkii uusi elämä, Se kasvaa, oppii, muistaa , toteuttaa.
Kiitos.
Hyvät ystävät, hyvät toverit!
Keneltäkään ei ole jäänyt huomaamatta, että tänä vuonna vietetään Suomi 100 juhlavuotta. Paljon on jo ollut tapahtumia ja loppuvuotta kohden tahti varmasti kiihtyy ja huipennus on tietysti vuoden lopussa oleva itsenäisyyspäivä.
Sata vuotta eteenpäin ajateltuna tuntuu meistä kaikista aika huikealta ymmärtää, mutta taaksepäin tuo sama aika ei lopultakaan ole niin kaukainen.
Täällä Lauttakankaan muistomerkillä on syytä palauttaa mieliin ne tapahtumat, jotka juuri itsenäistynyt Suomi sai kokea. Vain muutamia viikkoja ehdittiin elää vuotta 1918, kun maa oli jakaantunut jyrkästi kahteen rintamaan, punaisiin ja valkoisiin ja kansalaissota, sisällissota, sodan muodoista julmin alkoi.
Vuosikymmenet eri tutkijat ovat yrittäneet selvittää, mitkä syyt aiheuttivat tuon sodan alkamisen. Tulkinnat ovat suuresti vaihdelleet sen mukaan, kumman puolen tutkimus on ollut kyseessä. Sodan nimikin on määräytynyt näkökannan mukaan, on käytetty vapaussotaa, kansalaissotaa, veljessotaa, kapinaa ja nyttemmin sisällissotaa. Vasta aivan viime aikoina tutkimustyökin on päässyt irti punaiset vastaan valkoiset asetelmasta ja asioihin on voitu paneutua ilman kiihkoa. Tämä on vienyt aikaa lähes tuon sata vuotta, niin syvä jakautuminen on asian ympärillä vallinnut.
Olot maassamme tuolloin 1900-luvun alussa olivat täysin toisenlaiset kuin nyt. Maassa oli vielä paljon venäläistä sotaväkeä, joita vasta kotiutettiin Neuvosto -Venäjälle Suomen saatua itsenäisyyden. Euroopassa riehui ensimmäinen maailmansota ja sekin heijastui meille, samoin Venäjän vallankumous. Maassamme oli kova pula elintarvikkeista, viljaa ei enää saatu Venäjältä ja varsinkin kaupungeissa työväestön keskuudessa nähtiin nälkää. Ristiriidat rikkaiden ja köyhien välillä alkoivat kärjistyä ja eduskunnan toiminta oli vielä hapuilevaa. Maassamme ei ollut toimivaa sotaväkeä, ja olot olivat kaikin puolin sekavat.
Eri puolille Suomea oli alettu muodostaa puolisotilaallisia yksiköitä, valkoisten puolelle suojeluskuntia ja punaisten puolelle punakaarteja. Suomalaisia oli myös lähetetty Saksaan sotilaskoulutukseen ja nämä jääkärit kotiutuivat takaisin talvella 18.
Sotilaallinen yhteenotto oli siis vain ajan kysymys ja kun 27.1. Helsingin Työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty, se toimi vallankumouksen aloitussignaalina.
Varsin pian taisteluiden alettua kävi selväksi, ettei punaisilla ollut mahdollisuuksia selviytyä taisteluissa voitolle, vaan valkoisten ylivoima alkoi pian näkyä. Varsinkin Etelä-Pohjanmaalta värvätyt joukot Mannerheimin johdolla saavuttivat voittoja. Aluksi pohjalaiset olivat lähteneet sotatoimiin karkoittaakseen venäläiset sotajoukot ja heidän lähtökohtansa oli aluksi vapaussodaksi kutsuttu maan puhdistaminen vieraan vallan sotilaista ja vasta myöhemmin heille selvisi, että he taistelevatkin myös suomalaisia, omia maanmiehiään vastaan.
Kun vielä valkoiset saivat joukkoihinsa sotilaskoulutetut jääkärit ja myös saksalaisia sotilaita, oli joukkojen taidollinen ja aseellinen epäsuhta entistä suurempi. Punaisten puolella oli aluksi arvioitu, että he saisivat apua maassa vielä olevilta venäläissotilailta, mutta toive osoittautui lähes turhaksi, vain aseistusta siltä suunnalta saatiin.
Kevään 18 edetessä alkoivat sodan kauheudet todella tulla näkyviin. Kun punaisten joukot alkoivat huomata lopullisen tappion häämöttävän, osa heistä syyllistyi väkivallantekoihin ja raakuuksiin, jotka kohdistuivat omistavaan luokkaan, isojen talojen isäntiin tai kartanoiden omistajiin. Näistä teoista olemme mm Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kirjojen kautta saaneet lukea. Hänen kirjojensa tapahtumat pohjautuvat kirjailijan vapautta käyttäen Urjalassa tapahtuneisiin sotatoimiin.
Aivan toista luokkaa oli se koston määrä, joka kohdistui valkoisten taholta tappion kärsineisiin punaisiin. Tuolloin ei ihmishenki ollut minkään arvoinen ja kuolemantuomion saivat myös monet sellaiset henkilöt, jotka eivät mitenkään olleet olleet mukana taisteluissa saati väkivallan teoissa.
Kevään ja sitä seuranneen kesän ja syksyn aikana tuhansia ihmisiä tuomittiin vankileireille, joissa olot olivat äärimmäisen ankarat ja siksi kuolleisuus vankien keskuudessa oli suurta.
Kaikkiaan tämän sodan uhrimäärä oli yli 36000, joista noin 30 000 luettiin kapinallisiin. Suhteessa väkilukuun Suomi menetti ajallisesti suunnilleen talvisodan mittaisessa eli n kolmisen kuukautta kestäneessä sisällissodassa liki saman määrän ihmisiä kuin mitä maa menetti runsaat kolme vuotta kestäneessä jatkosodassa.
Sodan uhriluvut olivat Ikaalisissa 216 punaista ja 20 valkoista, Jämijärvellä punaisia kuoli 21, valkoisia luultavasti ei lainkaan. Nämä tiedot perustuvat Onni Lautasalon kirjaan Kansalaissota Ikaalisten seudulla. Jämijärvellä punakaartilaisia oli yhteensä n 100. Tarkkoja tietoja ei enää ole, sillä Työväenyhdistyksen pöytäkirjoista oli leikattu pois varovaisuussyistä vuoden 18 kertovat sivut.
Ja kun puheeni alussa sanoin, ettei tuo aika tuonne 1900-luvun alkuun niin kaukaiselta tunnu, niin vankileiri kosketti oman taatani veljeä Mäkelän Franssia, tutummin Ahon Fratua, hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuritushuonevankeuteen valtionpetoksesta, samoin Välimaan Eppu sai tuomion. He kumpikin pääsivät aikanaan vankeudesta elävinä takaisin kotiin, mutta toisin kävi monelle ikaalislaiselle ja jämijärviläiselle, joiden joukkohaudan muistomerkille olemme kokoontuneet. Useat kohtasivat matkansa pään tässä paikassa, kun heitä oltiin kuljettamassa Ikaalisista Kankaanpäähän tuomittaviksi. Tapahtui myös niin, että isännät saattoivat käydä vankileireillä tapattamassa heille tuttuja punavankeja. Vuosikymmenet Lauttakankaalla oli synkkä maine. Vielä viisikymmen-luvulla, kun meillä pidettiin navettarakennuksen rakennustalkoita, niin miehet hieman juovuspäissään puhelivat teloituksista ja vähän vihjaillen mainitsivat nimiäkin, ketkä paikkakuntalaisista olisivat ampumassa olleet. Minunkin lapsuudessani mm sana lahtari oli usein käytetty.
Näiden tapahtumien valossa voimme ymmärtää, että itsenäinen Suomi sai kovin vaikean alun. Kansa oli pitkään jakautunut kahtia ja vuosikymmeniä mm punaisten lesket ja lapset saivat kokea syrjintää. Monelta vankileireiltä vapautuneeltakin oli kauan pois kansalaisluottamus ja kauna parempiosaisia kohtaan kesti pitkään. Onkin sanottu, että vasta toinen maailmansota yhdisti osapuolet yhteen puolustamaan maamme itsenäisyyttä. Ensi vuonna on kansalaissodasta kulunut 100 vuotta, millaisia tapahtumia sen muistaminen tuottaa, jää nähtäväksi.
Kaikkien uhrien muistolle Ilmari Rantamalan runon sanoin: Kun ilta saapuu ja musta yö, täytyy ajatella uuden aamun nousevan. Kun päättyy tie, matka katkeaa, täytyy ajatella matkan vielä jatkuvan. Kun kaikki loppuu, kun aika päättyy, kun tyhjiin raukee rakkaus, toivo, työ,- et turhaan ollut, ei turha ollut työs: kaikkialla sykkii uusi elämä, Se kasvaa, oppii, muistaa , toteuttaa.
Kiitos.